Kylmä Pohjola

31 января, 2010

Vuodenalun pakkaset ovat osoittaneet, että Euroopan Unioni on rakennettu etelän ehdoilla. EU-kilpailutetut junat jäätyvät ja ilmastonmuutoksen huumassa rakennetut putkistot halkeilevat. Kun oli selvitty siitä, että kalakukkojen myynti saa jatkua suunnilleen samoin kuin ennenkin ja että vanhoja perinteellisiä puisia soutuveneitä ei tarvitse hävittää, joutuu vielä politiikassakin jännittämään, millaisin eväin uusi EU-koneisto lähtee rakentamaan suhteitaan itään ja muualle unionin ulkopuolelle.

Kun suomalaiset aina haikailevat, mitä maailmalla meistä ajatellaan, ei muisteta, että meitä on täällä vähemmän kuin jo väkeä Pietarissa ja sen ympärillä Leningradin alueella. Ei meillä voi olla maailmallaniin johtavaa roolia, että meiltä tultaisiin aina kysymään, mitä ne muut, 999,3 promillea maapallon väestöstä saavat tehdä. Mutta silti pitää aina omaa häntää nostaa.

Pienen on oltava ketterä ja viisas, sopeutuva. On oltava hyvät eväät, niin voi aina paremmin hakea sen rakosen, jossa voi vaikuttaa ja leivän päälle saada voita. Kun Euroopan Unionissakin Suomen väestö on vain noin yhden prosentin luokkaa, tuskin me voimme yksin kaikkea päättää. Taas pitää olla sillanrakentajana, että meidänkin rakennuspuut otettaisiin huomioon. Erityisen tarkasti meidän on yritettävä kaupata omia rakennuspuitamme hyviin Venäjän suhteisiin, sillä yhdellekään muulle Euroopan Unionin maalle hyvin toimiva Venäjäyhteistyö ei ole tärkeämpi kuin Suomelle ja suomalaisille.

Euroopan Unionin perisynti on se, että se kuvittelee olevansa korkeammalla sivistyksellisellä, eettisellä ja demokraattisemmalla sekä taloudellisella tasolla kuin muu maailma. Se haluaa opettaa muuta maailmaa ja antaa elämänohjeita eri puolille. Se on vähän kuin kahvikutsuja pitävä herrasteleva rouva, englantilaisen mainion ”Pokka pitää” -komediasarjan Hyasintti.

Kun ihmiset kaipaavat uskoa tulevaisuuteen ja enemmän turvallisuutta tuleviin vuosiinsa ja työhönsä, olisi todella tartuttava sellaisiin kysymyksiin, jotka säilyttävät työpaikan ja luovat niitä lisää. Pelkkä halvan työvoiman perässä yli rajojen tapahtuva ihmisten kyykittäminen olisi saatava kuriin. Juuri siihen tarvitaan EU:n tapaista yhteisöä. Veneet me osaamme tervata täällä ilman Lissabonin sopimustakin.

Ja myös tänä vuonna meillä on miljoonia mitä erilaisimpia suomalaisten tarinoita ja kohtaloita ja niistä se Suomi-kuva muodostuu. Jos se nyt jotain maailmallakiinnostaa.

Seppo Sarlund
Lehdistöneuvos

(1 голосов, средний: 5.00 из 5)

Loading ...

Новости

Kylmä Pohjola

Комментарии