Sota vai rauha?

30 сентября, 2009

Viime vuosisadan alkupuolella, ensimmäisen maailmansodan alla kirjoitti Anatole France Enkelien kapinassaan: Sota ei tuota nykyään itse voittajallekaan muuta kuin kurjuutta ja rappeutumista ja että se on jo muuttunut pelkäksi törkeäksi ja tyhmäksi rikokseksi, nyt, jolloin yhteiset taiteet, tieteet ja kauppa sitovat eri kansoja aivan läheisesti kiinni. Järjettömät eurooppalaiset; mietiskelevät, kuinka saisivat toisensa kuristetuksi, vaikka sama sivistys on jo tehnyt heidät toistensa sukulaisiksi!

Liekö Suomen ulkoministerillä ja puolustusministerillä ollut tietoa tästä ranskalaisen nobelkirjailijan yleisinhimillisestä viisaudesta, kun he syyskuun puolivälissä olivat NATO:n pääsihteerin ja Yhdysvaltain sotaministerin luona, samana päivänä. Ei Suomi menesty maailmalla aseita kalistelemalla, vaan sovittelijana ja lääkärinä.

Maailmanpolitiikassa on paljon huonoja ennusmerkkejä, vaikka toisaalta ydinsodan uhkan uskotaankin olevan yhä kauempana. Taistelu taloudesta, öljystä ja vedestäkin käy yhä kuumemmaksi samalla kun ilmastomuutoksen kautta uskotaan yleisesti ihmiskuntaa uhkaavan kaikkein suurimman vaaran. Miten saadaan aikaan käänne rikkaiden kansalaisten ja rikkaiden maiden kerskakulutukseen? Suomi mukaan lukien. Miten kehityksen kärjessä olleet maat kestävät Kiinan, Intian ja muiden Aasian maiden sekä entisten kehitysmaiden taloudellisen ja poliittisen määräysvallan kasvun. Ja onko niillä malttia löytää viisaampia hyvinvoinnin ratkaisuja?

Toisen maailmansodan jälkeen monet siirtomaat itsenäistyivät 1900-luvun loppupuolella, mutta nyt erilaisten arvojen varjolla ollaan näitä maita panemassa takaisin järjestykseen aseellisen rauhanturvaamisen nimissä. Lähi-idän ja Keski-Aasian luonnonrikkauksista taistellaan. Meidän suomalaisten lähipiirissä on kaasuputken rakentaminen Venäjältä Saksaan, joka on luonteva ja myönteinen maanosaamme yhdistävä tekijä, mutta ehkäpä juuri siitä syystä se ei sovi Suomenkaan haukoille.

Rauhassa elämisen osasia ollaan nyt repimässä kovaa vauhtia ja tämä heijastuu yhteiskunnissa myös lasten ja vanhusten kovempana kohteluna. Mutta onko se kenenkään etu, että vain taloudellinen ja fyysinen voima jyllää. Missä onkaan aikamme sivistys? Sydämissä? Aivoissa? Nyrkissä? Pommeissa?

Seppo Sarlund

Lehdistöneuvos

1 Star2 Stars3 Stars4 Stars5 Stars (1 голосов, средний: 5.00 из 5)
Loading ... Loading ...

Комментарии



Есть что сказать?






Яндекс цитирования